Koloiltavinkki 1

Me kaikki ihmisiä, erilaisia ihmisiä-näkökulma

Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia

Sudenpentu oppii hyväksymään erilaisia ihmisiä ja ymmärtää, että kaikki ovat samanarvoisia.

Kesto: 60-90 minuuttia. Riippuu kuinka kauan annat aikaa piirtämiselle ja keskustelulle sekä testaamiselle.

Aloitus + alkuleikki ulkona

Aloittakaa normaaleilla aloitusmenoillanne.

Sokkopujottelu

Jakaannutaan pareihin. Toinen laittaa silmät kiinni ja toinen sudenpentu menee hänen taakseen muodostaen parijonon. Tämän jälkeen parit lähtevät kävelemään takana olevan ohjatessa sokeaa. Voitte joko sopia, että takana oleva sudenpentu antaa suullisesti ohjeita minne mennään. Jos lauma on toiminut jo useamman vuoden, voitte sopia, että viesti annetaan esimerkiksi olan puristuksella. Tarkoituksena on väistellä esimerkiksi. tiellä olevia puita se pari ja toinen ohjaa toista puita tai muita esineitä väistellen. Vaihtakaa pareja ympäri parin minuutin jälkeen.

Siirtykää sisälle ja suorittakaa normaalit menot (läsnäolotauluun merkintä jne.)

Aktiviteetin suoritus:

Pyydä sudenpentuja piirtämään tai kertomaan, millainen on partiolainen. Voit esimerkiksi pyytää sudenpentuja laittamaan silmät kiinni ja ajattelemaan eteensä partiolainen. Mitä sukupuolta partiolainen on? Minkä ikäinen partiolainen on? Millaiset hiukset entä silmät hänellä on? Millainen ihonväri hänellä on? Millaista murretta hän puhuu? Onko hänellä silmälasit? Kuulolaite?

Käykää läpi minkälaisia partiolaisia sudenpennut olivat ajatelleet? Huomioikaa ajatuksissa olleita eroja. Mitä on olla erilainen? Mitä on olla samanlainen? Voitte myös miettiä laumalaisissa olevia eroja? He kaikki ovat silti yhtä tärkeitä lauman olemassaololle vaikka ovatkin erilaisia.

Kerro sudenpennuille sisupartiolaisista. Kokeilkaa toimista ilman eri aisteja tai mahdollisuutta liikkua. Testatkaa miten kengännauhat saa kiinni sokeana? Yrittäkää välittää viestejä sudenpennulta toiselle. Miten kommunikoidaan kun ei pysty puhumaan? Miten kommunikoidaan kun toinen ei kuule? Miten kommunikoidaan kun toinen ei näe?

Lopetus + sisaruspiiri

Lue tarina:  Sammakko kermasaavissa.

Kaksi sammakkoa loikki uteliaina maatalon pihassa. Päivä oli helteinen ja ne päättivät etsiä varjoa karjakeittiön viileydestä. Hyllyllä oli suuri saavillinen kermaa, jonka emäntä oli kuorinut maitoastioiden pinnalta. Sammakot loikkasivat saavin reunalla maistaakseen hyvältä tuoksuvaa herkkua, mutta – voi kauhistus – niiden jalat lipesivät ja ne putosivat suoraan ison saavin pohjalle. Mikä nyt neuvoksi? Saavin liukkaita, sileitä reunoja pitkin ei päässyt kiipeämään, eikä edes sammakoiden vahvojen takajalkojen voima riittänyt ponnistamaan niitä rasvaisen kerman keskeltä. Hetken kermassa sätkittyään toinen sammakko masentui, luopui turhalta näyttävästä yrityksestä ja painui pian kuolleena saavin pohjaan. Mutta toinen sammakko puri leukansa yhteen ja yritti sinnikkäästi uiden ja potkien saada itsensä pinnalle. Se potki ja talloi leiveillä räpylöillään minkä jaksoi, mutta ei onnistunut loikkaamaan ylös saavista. Sammakko oli jo aivan uupunut ja pelkäsi loppunsa tulleen. Yhtäkkiä sen jalat tapasivat lujan pohjan: potkiessaan ja sätkiessään se oli tullut kirnunneeksi kermasta suuren voikimpaleen. Viimeiset voimansa ponnistaen sammakko onnistui loikkaamaan saavin laidan yli maitohyllyyn, siitä maahan ja avoimesta ovesta takaisin vapauteen. Sitkeys ja lannistumattomuus olivat pelastaneet sen hengen.

Tämä alkujaan BiiPiin kertoma tarina selittää, miksi sammakko on sisupartiolaisten kansainvälinen tunnus. Lähde: Laumanjohtajan käsikirja 2001

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *